U:n perilliset - osa 2

Hyvin pian painijakokouksen jälkeen Maeda heräsi ihmeellisiin uutisiin. Fujiwara oli mennyt omine porukoineen Megane Superin pakeille ja silmälasifirma lupautui rahoittamaan tätä uutta projektia. Mukana lähti nuoria painijoita, kärjessä Funaki ja Suzuki. Hetki tämän jälkeen Takadan leiri ilmoitti perustaneensa uuden UWF:n. UWF International olisi painin perinteiden palauttaja ja UWF:n manttelinperijä. Maeda jäi yksin, tavoitteenaan kehittää painia lajina eteenpäin. Sokerina pohjalla Sayama oli pari vuotta aiemmin pistänyt pystyyn oman organisaationsa, joka loi uutta suuntaansa. U:n perilliset olivat syntyneet.

Shooto

Satoru Sayama halusi luoda uudenlaisen kamppailulajin. Tämän kamppailulajin hän halusi pohjata painiin ja nimeksi valikoitu ”shooting”. Tämä muuntui ajan myötä Shootoksi. Shootossa käytetään pystyssä iskuja ja potkuja varsin kattavasti. Maassa tapahtuva vääntö pohjautu painimaailmassa tunnettuihin, vahvoihin ja toimiviin lopetusliikkeisiin. Sayama ammensi eri lähteistä ideoita, yhdistellen ne uudeksi hybridilajiksi. Tämä on modernin vapaaottelun ensiaskelia.

Shooto porskutti eteenpäin ja levisi ympäri maailmaa. Myös Suomessa varhaiset vapaaottelun harrastajat ovat ottaneet shooton omakseen. Sayama keikkui vuoteen 1996 Shooton johdon ylimmässä päässä, jonka jälkeen hän teki paluun painikehiin jännemmissä merkeissä. Shooto jatkoi kasvamistaan ja kotimaassaan siitä muodostui varteenotettava pienpromootio vapaaottelun maailmassa. Shooto elää ja voi hyvin, tarjoillen nykään peruslaadun vapaottelua. 

Fujiwara-gumi

Yoshiaki Fujiwara oli UWF:n arvostetu kouluttaja. Tämän idean johdolla hän päätti ottaa nuoret oppilaansa kanssaan uudelle matkalle ja perustaa Fujiwara-gumin. Fujiwara oli napannut Megane Superin oljenkorresta kiinni ja sai taattua rahoituksen projektilleen. Promootion kärjessä keikkuisi Fujiwara itse, mutta hän antoi nuorille jatkuvasti mahdollisuuksia näyttää tietä. Rahakkaan sponsorin avulla UWF:n vakituiset ulkomaiset painijat saatiin osaksi Fujiwaran jengiä. 

Fujiwaran ollessa Megane Superin lipun alla, kuului tapaan myös vakituiset esiintymiset SWS:n suurimmissa tapahtumissa. SWS:n kaksi viimeistä Dome-tapahtumaa sisälsivät Fujiwara-gumilta näytösottelun. Kaikki ei kuitenkaan ollut niin hyvää kuin vaikutti. Fujiwaran johtama organisaatio oli hoidettu huonosti ja nuoret painijat eivät halunneet tulla liitetyksi SWS:n kaltaiseen sekatyylin promootioon. Kaikenkukkuraksi lokakuussa 1992 pidetty Tokyo Dome -tapahtuma oli taloudellinen pettymys. Kaiken hallinnollisen kaaoksen keskellä Funaki ja Suzuki totesivat, että he voisivat itse luoda oman suuntansa ja tyylinsä. Täten tammikuussa 1993 lähes kaikki Fujiwara-gumin painijat irtisanoutuivat ja seurasivat nuoria tähtiä kohti uutta tuntematonta. Fujiwara jäi yksin sponsorirahoineen.

Megane Super vetäytyi sponsoridiilistä ja Fujiwaran täytyi kiireessä kouluttaa  uudet kasvattinsa osaksi painisirkustaan. Samalla tyyli vaihtui UWF-tyylistä tavalliseen painiin, muuttaen promootion luonnetta merkittävästi. Fujiwara kuitenkin sai promootion pyörimään ja jatkamaan kasvuaan kohti tulevaisuutta. Firmasta lähteneiden nuorien painijoiden tilalle löytyi uusia nimiä, joista Fujiwara kouli varmoja työjuhtia promootiolleen.

Harmillisesti homma tyssäsi vuonna 1995, kun eräs rahakas sponsori alkoi vaatia suuria irtisanomisia promootion jäsenistössä. Vuoden 1993 tapauksessa Fujiwaran tueksi jäänyt Yuuki Ishikawa otti kaikki jäljelläolevat painijat (Fujiwaraa lukuunottamatta) ja erosi promootiosta. Tämä joukkio perusti promootion nimeltä BattlARTS. Fujiwara-gumi jäi pystyyn Fujiwaran omana pikkupromootiona sekä buukkaustoimistona.

RINGS

Maedan jäädessä yksin, hän totesi maailman olevan hänelle avoin. Maeda perusti RINGSin kattavan tukiverkostonsa avulla, joka vuosien mittaan oli kehittynt. RINGSin tarkoituksena oli olla iso kamppailulajiverkosto, jossa eri maiden paikalliset RINGS organisaatiot lähettäisivät parhaimmat ottelijansa Japaniin ottelemaan lippulaivapromootioon. Alkuvaiheessa Japanilaisia ottelijoita oli vain Maeda, mutta networkajattelu johti Maedan hankkimaan ison liudan ulkomaisia yritykseensä. Kiitos itäblokin maiden ja Hollantilaisten kickboxingintoilun, saatiin Ringsiin kasa taitavia kamppailijoita. Maedan nimi oli iso ja RINGS sai myös ison tv-sopparin satellittiikanava WOWOWin kanssa. Kanava näyttäisi kaikki isot RINGS-tapahtumat suorana.

RINGS sai hyvää suosiota alkuun, muttei räjähtänyt edeltäjänsä tasolle suureksi promootioksi. Syynä tähän oli varmasti kilpailevat proomotiot muilta U-perimän organisaatioilta. Yleisö kuitenkin löysi tuotteen ja katsoi sitä innolla. Tuote itsessä tarjoili varsin laadukasta painiviihdettä, kruununjalokivenä Volk Hanin lukkoklinikat. Karismaattinen Maeda ja myöhemmin mukaan tullut Kiyoshi Tamura tarjosivat japanilaisille kotimaisia sankareita. Otteluissa oli myös jännitysmomentti ja vielä tähän päivään asti kuulee väittelyitä mitkä olivat näytöksiä ja missä oteltiin oikeasti.

RINGS käytti myös omanlaista säännöstöä korostaakseen olevansa shoottipainin evoluutio.

Hanskoja ei saanut käyttää ja naamaan lyönti oli kielletty. Maassa ei saanut tehdä iskuja. Otteluissa osallistuville annettiin myös 15 pistettä. Pisteitä hupeni köysipaoista ja maahan joutumisesta. Häviö saattoi tulla luovutuksella, tyrmäyksellä tai kaikkien pisteiden loppumisellla. RINGSin otteluiden lopputuloksista liikkuu ristiriitaisia huhuja. Yleinen käsitys on, että promootion alkuvaiheessa meininki oli sovittua ja myöhemmin ryhdyttiin aitoihin taisteluihin.

Syy muutokseen saattaa löytyä Maedan eläköitymisen jälkimainingeista. RINGSin taistelut jatkuivat pitkälle 90-luvun loppuun saakka, kunnes Maeda päätti ripustaa kengät naulaan. Vuonna 1999 suuressa eläköitymisottelussa Maeda kohtasi Venäläisen painilegenda Aleksandr Karelinin. Samaan aikaan kortin alemmassa päässä käytiin King of Kings -säännöillä otteluita.

King of Kings -säännöt tuotiin RINGSiin vuonna 1999 vastaamaan nousussa olevan vapaaottelun aaltoja. 1997 perustettu PRIDE saavutti suurta suosiota kamppailu-urheilun fanien seassa ja RINGS halusi päästä tästä apajille. Tämän takia Maeda päätti siirtyä pois kehästä ja muuttaa promootionsa enemmän vapaaottelun suuntaan. Valitettavasti tämä ajoi RINGSin kohti loppuaan. Paljon suurempi PRIDE houkutteli niin ottelijoita kuin työntekijöitä leipiinsä pyörittämään suurinta taistelusirkusta. Vuonna 2002 merkittävin isku tapahtui, kun WOWOW hankki oikeudet lähettää UFCtä Japanissa. Kahta promootiota ei tarvittu, joten WOWOW lopetti RINGSin kanssa tehdyn sopimuksen. Maeda ajoi firman alas ja siirtyi Big Mouth -painipromootion johtohahmoksi.

RINGS teki paluun muutaman vuoden päästä, mutta painipromootio se ei ollut. RINGS The Outsider oli konsepti, jossa amatööriottelijat ottivat toisistaan mittaa. Sen sijaan, että ottelijat olisivat puhtoisia urheilijoita, halusi Maeda kaikenmaailman katupunkkarit ja alamaailman herrat ottelemaan keskenään. Outsider oli kulttihitti, joka johti RINGSin pienoiseen uudelleensyntymään. Nykyään RINGS on vapaaottelupromootio, joka vetää pari sataa katsojaa.

Union of Wrestling Forces International (UWFi)

Nobuhiko Takada oli ehtinyt nousta UWF:n toisen inkarnaation aikana promootion toiseksi tähdeksi. Supertähden ulkonäöllä varustettu Takada oli rakastettu hahmo niin fanien kuin nuorempien UWF-painijoiden keskuudessa. Takadan johtama joukkio oli kooltaan suurin ja UWF:n henkeä pyrittiin pitämään vahvasti yllä. Takadan ryhmä sai kouluttajakseen Billy Robinsonin ja Lou Thesz tuotiin keulakuvaksi ylläpitämään uskottavuutta. ”Me ollaan sitä oikeaa painia, nuo muut eivät ole”. Tällä pohjalla Takada joukkioineen lähti valloittamaan painifanien sydäntä. Takadan haikaili Inokin vanhan NJPW:n perään, jossa painijoiden piti olla oikeasti kovia.

UWFi otti säännöt uuteen syyniin ja kehitti hyvin RINGSmäiset säännöt. Ottelijoilla oli 15 pistettä, joita vähennettiin mm. tyrmäysyrityksistä, heitetyksi tulemisesta tai köysipaoista. Ottelut voitettiin tyrmäyksellä, luovutuksella tai pistepotin vähentämisellä. RINGSistä poiketen UWFissä nähtiin myös joukkueotteluita. Joukkueet aloittivat 21 pisteellä ja muut säännöt pitivät. Uloslaskuja tai muita vastaavia ei ollut. Selätykset tuotiin sääntökirjaan promootion loppuvaiheessa, kun ulkopuolelta tulleita painijoita hyödynnettiin kasvavissa määrin.

UWFi ei perustamisensa jälkeen aikaillut tapahtumien kanssa, vaan ensimmäisellä kiertueella alettiin heti takomaan isoja otteluita. Takada, Yamazaki ja Anjo ottelivat Bob Backlundin, Gary Albrightin ja Billy Scottin kaltaisten painivirtuoosien kanssa tuoden esille omaa painityyliään. Kiertue huipeintui Ryogokuun, jossa Takada kanavoi sisäistä Inokiaan otellen entistä maailmanmestaruusnyrkkeilijä Trevor Berbickiä vastaan. Takada voitti ja vuosi päättyi sankarin kruunaamiseen. Meininki jatkui samanlaisena vuoteen 1992, Takadan ottaessa tärkeitä voittoja.

Vuosi 1992 nosti UWFi:n profiilia melko laajalti. Syksyllä 1992 Takada sekä Thesz pitivät lehdistötilaisuuden, jossa he ilmoittivat esittelevänsä mestaruusvyön. Theszin vanha NWA-vyö toimitti mestaruuden virkaa ja vyö julistettiin ainoaksi oikeaksi painimestaruudeksi. Vyön ensimmäiseksi hallitsijaksi nousi kukas muukaan, kuin Takada. Gary Albrightia vastaan käyty ottelu loppuunmöi sumohallin. Mestarina keikkunut Takada siirrettiin heti isoon feudiin, kun Koji Kitao saapui firmaan. Kitao oli entinen sumopainija, joka oli kyseenalaisissa merkeissä lempattu ulos urheilulajista. 

Yokozunaksi korotettu ja huonosta, väkivaltaisesta käytöksestä lähtöpassit saanut Kitao oli huhujen mukaan siirtymässä amerikkalaisen jalkapallon maailmaan. Tämän sijaan mies lähti AWAhan, Yhdysvaltoihin, kouluttautumaan painin saralla. Pikaisen koulutuksen jälkeen mies lähetettiin New Japanin dojoon, jossa hänet koulittiin valmiiksi kehään. New Japanin leivissä Kitao ehti olla vain muutaman kuukauden. Isona rekrynä mainostettu Kitao ei oikein maistunut yleisölle ja takahuoneessa myrskysi. Kitao ei pitänyt korealaistaustaisesta Choshusta, vaan oli avoimen rasistinen tätä kohtaan. Lopputuloksena miehelle annettiin lähtöpassit Heinäkuussa 1990. 

Kitao meni hetkeksi SWS:ään, jossa hänet laitettiin Tenryun kaveriksi välittömästi. Tästä todisteena on esiintyminen Wrestlemania VII:ssä. Kitaon käytös kuitenkin kismitti takahuoneessa ja 1991 Kitao onnistui jälleen saamaan itsensä liriin. Ottelu Earthquakea vastaan Kobessa kääntyi hyvin nopeasti puhtaaksi shootiksi, kun Tenta alkoi antamaan stiffimpää iskua. Kitao suuttui, kieltäytyi myymästä ja alkoi pistämään samalla mitalla. Tuomari sai myös osansa iskusta. Lopulta Kitao nappasi mikrofonin ja huusi yleisölle, että paini ei ole oikea urheilulaji - tämä on ennaltasovittua! Kitao sai lähtöpassit taas kerran.

Pienen tauon jälkeen Takada ja kumppanit rekrytoivat Kitaon vetonaulakseen kasvavalle promootiolleen. Kitao oli SWS:stä lähdön jälkeen alkanut harrastamaan eri kamppailulajeja ja muutti tyylinsä enemmän karateottelijan suuntaan. Takadalle tämä oli loistava tilaisuus näyttää painin mahtavuus. Kitao tuotiin loppuvuodesta 1992 ottelemaan Kazuo Yamazakia vastaan. Ottelu oli tietenkin Kitaon voitto. Ykkösoppipojan voiton jälkeen Kitao otti yhteen Takadan kanssa ottelussa, joka jäisi historiaan.

UWFi:n ottelut oli ennaltasovittuja, vaikka ne näyttivätkin hurjilta. Voittajat ja voiton tyyli oli selkeästi sovittu. Takadan ja Kitaon ottelun tuli päättyä tasapeliin, olihan Kitao kuitenkin ”iso tähti”. Takada kuitenkin näki mahdollisuuden järkyttää painimaailmaa ja lähti otteluun toisella ajatuksella. Ottelu päättyi Takadan voittoon, kun Takada tyrmäsi Kitaon potkulla päähän. Tämä temppu nosti Takadan välittömästi parrasvaloihin entisestään, kun taas fanit saivat nähdä Kitaon kaatuvan. Yllätyksenä ottelun jälkeen Kitao oli kuitenkin hyvin myötämielinen, kätellen Takadan ja kumartaen yleisölle kunniakkaasti. Kitaosta oli tullut nöyrä. Kitao siirtyi tämän jälkeen takaisin Tenryun leipiin ja perusti oman dojonsa. Buko Dojon oppilaista muodostui Toryumonin (nyk. Dragon Gate) veteraaniosasto.

Vuosi 1993 oli UWFi:lle suuri vuosi. Takada voitti vuoden 1992 MVP -palkinnon ja promootio oli painimaailman suuri puheenaihe. Edellisvuoden kaltaisia suuria tempauksia ei nähty, mutta promootio kasvatti suosiotaan ja uusia ottelijoita. Kiyoshi Tamura, Kazushi Sakuraba, Masahito Kakihara ja Yoshihiro Takayama kukin näytti pilkahdusta Japanin kamppailu-urheilun tulevaisuudesta. Takada ja Yamazaki ottelivat pääottelussa, samalla kun Yoji Anjo oli keskikortin vakikasvo ulkomaalaistaustaisia ottelijoita vastaan. Takada jatkoi Inoki-kanavointiaan, otellen mestaruudestaan venäläistä Salman Hashimikovia vastaan, joka oli 80-luvulla ollut NJPW:n neuvostopainijoiden kärkitähtiä. Vuonna 1993 UWFi isännöi suurinta showtaan koskaan.

Lou Theszin lahjoittama vyö profiloitiin välittömästi painin ykkösmestaruudeksi. Näin siis promootion johdon mielestä. Osana kampanjaa oli avoin haaste kaikille maailman painimestareille. Kuka tahansa oli tervetullut ottelemaan Takadan vyöstä. Vastauksia ei paljolti kuulunut, mutta yksi mies vastasi. Mies jota kutsutaan nimellä Vader. Vader oli ollut yksi Japanin suurimpia ulkomaispainijoita (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti), joten hänen saamisensa oli iso sulka Takadan tallin hattuun. Vader oli ehtinyt lähteä Japanista ja siirtynyt WCW:hen. WCW:ssä pyörinyt Vader sai vihiä Japanissa olevasta isosta mahdollisuudesta ja signeerasi Helmikuussa 1993 UWFi:n kanssa. Nimi Big Van Vader oli NJPW:n omaisuutta, joten mies nimettiin Super Vaderiksi. Kolmessa ensimmäisessä ottelussaan Vader teki selvää keskikortin vakiokasvoista Sanosta, Yamazakista ja Nakanosta. Kaikki tyrmäyksiä. Vaderin profiili oli korkealla, joten Joulukuussa 1993 UWFi marssi stadionille.

Meiji Jingu Stadionilla järjestetty suurtapahtuma keräsi yli 46.000 katsojaa, vetonaulanaan odotettu mestaruusottelu: Super Vader vs Nobuhiko Takada. UWFi oli onnistunut nappaamaan myös TV-paikan, joten ottelu olisi mahdollisimman monen nähtävillä. Alakortissa nähtiin UWFi:n vakiokasvot ottelemassa amerikkalaisia painijoita vastaan. Nämä ottelut eivät suuremmin poikenneet UWFi:n tavallisesta buukkauksesta, muutamaa odotettua voittoa lukuunottamatta. Kaikkien odotukset olivat pääottelussa. 14 minuutin näytös sai suuren yleisön mylvimään jokaisen iskun kohdalla ja dramatiikka oli katossa. Ottelu ei ehkä ole shoottityylin tekninen mestariteos, mutta fiilikseltä aivan mahtava. Takada päihitti Vaderin ja oli voitokas. UWFi vaikutti pysäyttämättömältä.

1994 aloitettiin ryminällä. UWFin toimitusjohtaja Ken Suzuki ilmoitti, että UWFi haluaa järjestää painin maailmancupin. Suuressa lehdistötilaisuudessa Suzuki poseerasi kutsukirjeiden kanssa, jotka oli osoitettu Japanin suurimpien promootioiden mestareille. Panoksena olisi 100 miljoonan jenin (noin 768 000 euroa) potti. Kutsu lähti myös ulkomaille, jotta saataisiin mahdollisimman kattava kaarti painijoita. UWFi odotti vastauksia ja vastauksia ei saatu. Yksikään Japanilainen promootio ei suostunut tähän suuruudenhulluun ajatukseen. Ainoastaan Super Vader saatiin mukaan, olihan hänellä vielä sopimusta jäljellä. Maailmanturnauksen muina niminä nähtiin mm. Bad News Allen ja Dan Severn. Ei siis mitään merkittäviä nimiä. Vader dominoi jälleen kerran ja finaaleissa kohtasi Takadan. Kaksikon kohtaaminen kääntyi tällä kertaa Vaderin suvereeniksi voitoksi ja mies kruunattiin välittömästi mestariksi. Takada joutui käymään kovan koulun, otellen Gary Albrightia vastaan loppuvuodesta. Albright voitti ja nousi ykköshaastajaksi.

UWFillä oli kova yritys päästä ulkomaiden markkinoille. Yhdysvalloissa UWFitä alettiin tarjoamaan maksulähetyksien muodossa. ”Shootfighting: It’s real” -PPV:t olivat valikoituja paloja UWFi:n tarjonnasta, jolla pyrittiin esittelemään kasvavaa urheilulajia. PPV ei aiheuttanut suurta aaltoa, vaan kolmannen shown jälkeen ei tuotantoa tehty. Arvostelu ensimmäisestä löytyy täältä. Tunnetumpi yritys länsimarkkinoilla oli BUSHIDO -TV-sarja. 90-luvulla brittiläinen tv-tuottaja löysi UWFi:n nauhat ja alkoi välittömästi tuottamaan koostelähetyksiä myytäväksi maailmalle. Bushido yritti esittää lajia aitona urheiluna, pitäen sitä kamppailulajien huippuna. Bushidoa näytettiin eri kanavilla vuosia, jopa Suomessa Eurosportin kautta saattoi nähdä Takadan matseja. Jaksot kiersivät eri kanavilla vuosia kauan UWFin romahtamisen jälkeen, saavuttaen kulttimaineen muun muassa Venäjällä ja Israelissa. 

Vuoden 1994 tempauksista historiaan jäi myös eräs toinen välikohtaus. Rickson Gracie perheineen olivat onnistuneet tuomaan brasilialaisen jujitsun taistelulajimaailman tietoisuuteen UFC-tapahtumilla. Rickson oli myös onnistunut Japanissa järjestettyjen Vale Tudo Japan tapahtumien kautta saamaan kulttimainetta, dominoiden japanin taistelijoita. UWFi haistoi isot rahat Gracien tuomisessa kehäänsä. Takada haastoi Graciet julkisesti, mutta Rickson tyrmäsi idean heti. Gracien perhettä ei kiinnostanut lavastetut ottelut. Rickson antoi kuitenkin vastahaasteen, että hän ottelisi ketä tahansa vastaan hänen säännöillään. Takadan kakkosmiehenä tunnettu Yoji Anjo näki tilaisuutensa tulleen. Keskikortissa pyörinyt Anjo oli hakenut mahdollisuutta nousta Takadan rinnalle ja Brasilialaisen ihmetaistelijan hakkaaminen olisi suuri mahdollisuus. 

Joulukuussa 1994 Anjo ja kasa japanilaisia reporttereita matkasi Kaliforniaan, jossa Rickson majaili. Valetarinana oli antaa henkilökohtainen kutsu Ricksonille, mutta Anjo aavisti miehen kieltäytyvän. Ricksonin kieltäytyessä Anjo pyysi, että he ottelisivat tässä ja nyt. Rickson suostui, mutta varoitti. ”Jos ottelemme rahasta, lopetan heti kun pyydät minun lopettavan. Jos ottelemme kunniasta, hakkaan sinua niin kauan kuin jaksan”. Reportterit häädettiin dojosta ulos ja ottelu käytiin vain Ricksonin, Anjon ja dojon oppilaiden läsnäollessa. Ottelu loppui nopeasti ja lehdistön näkemä näky oli shokeeraava. Verinen Anjo istui tokkurassa dojon lattialla, samalla kun Rickson oppilaineen juhlivat onnistunutta kamppailuaan. Anjo nolasi itsensä ja palasi pari päivää myöhemmin pyytämään anteeksi Ricksonilta. Anjon ja Ricksonin kohtaaminen kylvi siemeniä parin vuoden päähän, kun Rickson saapui Japaniin jälleen kerran.

Albrightin haasto alkuvuodesta 1995 jäi yritykseksi, sillä Vader oli edelleen iso dominoiva voima. Promootiolla kuitenkin alkoi olemaan ongelmia katsojamäärien kanssa, sillä promootion juuttunut buukkaus ei enää maistunut paljoa suurelle yleisölle. Takadan onnistunut yritys voittaa mestaruus Vaderilta takaisin ei ottelu saanut kuin vain 8000 henkeä paikalle. Kyseinen ottelu myös jäi Vaderin viimeiseksi eikä jatkosopimusta rahasyistä sovittu. Tempauksista tunnettu promootio oli taas pohtimassa seuraavaa suurta valloitustaan, jolla katsojat ja rahahanat saataisiin taas entiselle tasolle. Vastaus löytyisi Takadan vanhasta promootiosta.

New Japan veteli vuonna 1995 tasaisesti suuria yleisöjä tapahtumiinsa ja oli Japanin ykköspromootio. Takada kumppaneineen marssi New Japanin toimiston pakeille, ideanaan tehdä kaikkien aikojen suurin painitarina. New Japan suostui tähän, mutta yhdellä ehdolla. Heillä olisi buukkausvalta. UWFi suostui ja Lokakuussa 1995 Tokyo Domessa nähtiin NJPW vs UWFi -tapahtuma. Tapahtuma oli suuri menestys, mutta se oli suuri pettymys UWFille. NJPW voitti enemmistön otteluista, merkittävimpänä Keiji Muton ja Takadan mestaruusottelu. Muto pisti Takadan luovuttamaan, samalla heittäen Takadan mahtavuuden romukoppaan.

Takadan mahtavuus oli onnistunut jo saamaan painijat hermostumaan. Kazuo Yamazakista oltiin leivottu suurta tähteä, mutta häntä ei koskaan laitettu suurimpaan otteluun Takadaa vastaan. Yamazakille riitti ja hän lähti firmasta pois palaten NJPWhen. Yamazaki pistettiin kouluttamaan NJPW:n painijoita shoot tyylin saralla, jotta he saisivat kaiken irti tulevasta UWFi feudista. Yamazaki otteli myös vanhoja tiimikavereitaan vastaan NJPW:n leivissä. Yamazaki otteli vuoteen 2000 asti, jonka jälkeen hän eläköityi. Sittemmin miestä nähtiin kouluttamassa painijoita New Japanin dojossa. Nykyajan NJPW-faneille hän on tuttu selostamosta, jossa miehen kiiltävä päänahka ja Honma-imitaatio on vuosien ajan ollut vetonaulana.

UWFi jatkoi taistoa NJPWtä vastaan ja molempien promootioiden painijat ottelivat toisiaan vastaan eri tapahtumissa. Promootiosota oli pienoinen piristysruiske UWFille, sillä tapahtumien katsojamäärät olivat nousussa. Aiempien vuosien tasolle ei päästy, syynä NJPW:n luoma kuva UWFi-painijoiden heikkoudesta. Vuonna 1996 promootiosotaa pistettiin isommalle vaihteelle, kun Takada ja Muto kohtasivat uusintaottelussa. Kaksikon heikommassa kohtaamisessa Muto laiskottelee ja häviää Takadalle. Takada vei vyön ja oli nyt johtoasemassa. Valitettavasti mestaruuskausi ei ollut merkittävä, sillä Takadaa nähtiin kotipromootiossaan enemmän. Yksi puolustus Shiro Koshinakaa vastaan veti Budokanin täyteen, muttei ollut erikoinen ottelu. Takadan viimeiseksi jäänyt puolustus taasen oli merkittävä. Shinya Hashimotoa vastaan käyty ottelu NJPW:n huhtikuisessa Tokyo Dome -tapahtumassa nostetaan molempien miesten parhaimmaksi otteluksi. Perinteisen showpainin ja shoottityylin kohtaaminen sai yleisön varpailleen. Mökä oli suuri. Lopulta kuitenkin Hashimoton voima päihitti Takadan ja vyö palasi kotiin, oikeaan osoitteeseen.

UWFi lopetti NJPW:n kanssa työskentelyn ja palasi pohtimaan keinoja pitää itsensä kannattavana. NJPW -feudin yhteydessä tuotteessa alkoi tapahtua muutosta. Anjon, Takayaman ja Kenichi Yamamoton humoristinen ”Golden Cups” kolmikko sai kulttimainetta ollen enemmän urheiluviihdetyylinen heel-poppoo. UWFi alkoi tuomaan alakorttiinsa hieman viihteellisempää toimintaa, säilyttäen kuitenkin pääotteluiden dramatiikan. Golden Cupsin jäsenistö toi uutta yleisöä, mutta ei merkittävissä määrin. UWFi palasi jälleen totuttuun malliin: me vs muut. Vastapuolelle asettui tällä kertaa Genichiro Tenryun WAR -promootio.

WAR syntyi SWS:n tuhkista. Megane Super joutui leikkaamaan huonon taloustilanteen takia kuluja ja SWS sai sulkea ovensa. Massiivinen superpromootio pirstaloitui useisiin pikkupromootioihin, suurimpana Tenryun vetämä WAR. Uusi promootio oli onnistunut saamaan vankan kannattajakunnan ja onnistunut luomaan itselleen aseman promootioiden välisten kamppailuiden taistelukentäksi. Tenryu oli aina valmis ottelemaan ketä tahansa vastaan, oli sitten kyseessä FMW:n Onita tai NJPW:n Chono. Tämä yhteistyölle avoimuus johdatteli UWFi:n Tenryun pakeille ja firmat aloittivat yhteistyön. 

Vaikka yhteistyö kukoisti ja ottelut keräsivät huomiota, ei UWFi onnistunut saamaan suurta yleisöä enää puolelleen. NJPW -feudi oli vienyt uskottavuutta ja pienemmän profiilin WAR ei saanut suurta pöhinää aikaiseksi. Golden Cupsin toilailut olivat pieni valopilkku, mutta eivät tehneet promootiolle paljolti bisnestä. Suurimpana floppina nähtiin keskikesän Meiji Jingu -tapahtuma, joka ei enää saanut suurta yleisöä paikalle. Vain 10.000 henkeä vetänyt tapahtuma tarjosi Tenryun ja palaavan Satoru Sayaman (nimellä First Tiger Mask) kaltaisia suurnimiä, muttei otteluita joita ihmiset haluaisivat nähdä. Jotain tarvitsisi tehdä. WAR -yhteistyö alkoi olla loppusuoralla ja jatkosuunnitelmia oli tehtävä.

Kuukautta myöhemmin UWF-i pisti kovat piippuun ja palasi Meiji Jinguun. NJPW:n Kensuke Sasaki ja Shinya Hashimoto sekä AJPW:n Toshiaki Kawada saapuivat kaikki ottelemaan näytösotteluihin, joiden ideana oli rakentaa potentiaalista yhteistyötä. Erityisesti AJPWllä oli kiintoa alkaa käyttämään UWFi:n ottelijoita, jonka myötä Kawada tuotiin pienelle koekierrokselle Takayamaa vastaan. Pääottelussa nähtiin Tenryun ja Takadan odotettu kohtaaminen. 41.000 katsojaa saapui todistamaan tätä spektaakkelia. Suuri ottelu sai yleisön huomion, mutta tämä oli viimeinen yritys pelastaa promootio. Baba ei lämmennyt yhteistyölle ja WAR siirtyi muihin taisteluihin.

Promootion murtuessa menetettiin myös yksi nuoria lupauksia. Kiyoshi Tamura oli UWFin omia kasvatteja, jota Sakuraban ohella valmisteltiin seuraaviksi isoiksi tähdiksi. Kesäkuussa 1996 Tamura kuitenkin ilmoitti lopettaneensa UWFissa ottelemisen ja siirtyi RINGSiin. Miehestä käytiin kovaa tarjouskilpailua, sillä myös Pancrase tahtoi nuoren lupauksen riveihinsä.

UWFi oli rahavaikeuksissa vuoden 1996 lopulla ja kaksi isoa stadiontapahtumaa olivat suuri rahareikä. Yhden kiertueen lopuksi UWFi piti yhden Korakuen Hall -tapahtuman, joka ilmoitettiin olevan promootion viimeinen. Jäljellä olevat painijat kaikki siirtyivät seuraavana vuonna perustettuun Kingdom -promootioon.