“Paini on urheilun kuningaslaji”. Tällä ajatusmaailmalla Antonio Inoki lähti rakentamaan uutta painiorganisaatiotaan, New Japan Pro-Wrestlingiä vuonna 1972. Karl Gotchin ja Billy Robinsonin kaltaisten painivirtuoosien myötä New Japan lähti muokkaamaan tyyliään eräänlaiseksi proto-MMA-tyyliseksi väännöksi. Tyylin paremmuutta todistettiin vuonna 1976 alkaneilla näytösotteluilla, joissa painisankari Inoki haastoi kulloin minkäkin lajin mestarin. Suurimpana huipennuksena (ja epäonnistumisena) nähtiin ottelu nyrkkeilyn kiistatonta mestaaria, Muhammed Alia vastaan. Inokin otellessa spektaakkeleita, koulutettiin dojossa perinteistä catch-painia Gotchin ja Robinsonin opissa. NJPW:n nuoriso sai perinteisen koulutuksen, jotta hekin voisivat joku päivä todistaa painijoiden olevan kamppailijoista voimakkaimpia.
Nousukautta kesti pitkään 1980-luvulle, kunnes vuonna 1983 NJPW romahti. Antonio Inoki oli kanavoinut ennätystuotot omaan sivuprojektiinsa, Anton Hiseliin. Kyseinen bioteknologiafirma pyrki tekemään uudenlaista lannoitetta. Kunnon startupin tapaan rahoitusta tarvittiin ja sitä Inoki mielellään syyti Japanin lypsylehmästään. Harmillisesti Anton Hisel ei kukistanut Kekkilää, vaan oli tappiollinen. Tiedon levitessä rosteriin, oli käsillä kapina. Satoru Sayama (Tiger Mask) oli hyvin käärmeissään ja yritti järjestää vallankaappausta. Samanaikaisesti Inoki ja Seiji Sakaguchi erosivat johtotehtävistään. Hisashi Shinma, NJPW:n johtohahmoja ja kovan luokan bisnesmiehiä, oli tapauksen aikana junaillut Inokille pakoreittiä. Uusi promootio, johon Inoki ja seuraajansa voisivat paeta rauhassa. Harmillisesti New Japanin kaappauksesta ei tullut mitään, sillä TV Asahi totesi ettei homma toimi ilman Inokia. Sayama kumppaneineen lähti lätkimään Shinman uuteen promootioon. Hauskana kuriositeettina, osa UWF:n rosterista lähti vallankaappauksen osana, osa lähti aivan oikeasti olettaen Inokin tulevan perässä. Sotku oli selvillä. Kaiken lisäksi Riki Choshu näki koko homman sivusta ja totesi, ettei tästä tule mitään. Hänkin vei mukanaan ison osan rosteri.
UWF - ensimmäinen yritys
Huhtikuun 11, 1984 UWF piti ensimmäisen tapahtumansa. Juliste kovasti vihjaili, että keitä mahdollisesti nähtäisiin. Hogan, Andre, Inoki, Tiger Mask, Sakaguchi. Kaikkia heitä nähtiin julisteen kysymysmerkkiosiossa. Todellisuudesaa yksikään heistä ei ollut paikalla. Ensimmäinen kiertue oli pääasiallisesti perinteistä painia, jossa kotimaan tähdet pieksivät amerikkalaisia. Promootion ykkösnimeksi nousi heti alussa nuori Akira Maeda. Maeda oli yksi Robinson oppeja kovasti hamunnut nuori atleetti, jonka karisma ja painitaidot olivat nostaneet hänen Inokin seuraajaksi. Maeda halusi tehdä realistista painia ja promootion tyyli alkoi pikkuhiljaa muuntua. Liikkeitä otettiin vastaan rajummin ja epärealistiset köysitemppuilut loistivat poissaolollaan. Realismi oli hakusessa. Tämä loi UWFlle pienen, mutta vannoutuneen fanikunnan.
Ensimmäiset tyylimuutoksen merkit olivat ilmassa toukokuussa, kun Yoshiaki Fujiwara ja Nobuhiko Takada ilmoittivat liittyvänsä promootioon. Fujiwara oli kokenut kehävelho, jonka painityyli oli erittäin teknistä ja realisminhakuista. Takada taas oli New Japanin dojon nuori lupaus, jonka Fujiwara oli ottanut oppipojakseen. Nämä kaksi toivat isoa tyylimuutosta, mutta suurin innovaattori saapui heidän jälkeensä.
Satoru Sayama oli jättänyt Tiger Mask -gimmickinsä taakseen ja oli lähes täysin eläköitynyt painimaailmasta. Kamppailulaji-intoilijana tunnettu Sayama perusti Tokioon Tiger Gym -kamppailusalinsa, jossa hän halusi alkaa kehittämään uutta kamppailu-urheilun tyyliä. Sayama oli rikastunut Tiger Mask -buumilla ja suhteet Hisashi Shinmaan olivat hyvät. Shinma sai Sayaman palaamaan kehään UWF:n leivissä, tarjoten mahdollisuutta levittää omaa ilosanomaansa. UWF:n ensimmäinen suuri show järjestettiin Heinäkuussa 1984. Sayama paini nimellä The Tiger, ymmärrettävästi lisenssisyistä. Sayama alkoi välittömästi myös levittämään painimaailmaan uutta sanomaa: me olemme aitoa kamaa, muut ovat pellejä.
Tätä eivät kaikki katsoneet hyvällä. Tiikerin puheet olivat hyvin kärkkäitä, mutta kärkäs meininki jatkui myös verhon takana. Sayama halusi muuttaa tyyliä entistä enemmän räjähtävämmäksi ja potkupainoitteiseksi kamppailuksi. Tyylin lähtiessä entistä raskaampaan suuntaan, moni varhaisen vaiheen ottelija lähti toisiin promootioihin pakoon. Maedalla oli samanlainen visio: painia, joka on kuitenkin mahdollisimman realistista. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että teknisempi, lukko ja heittopainotteisempi ottelutyyli sopisi hyvin. Tärkeimpänä vastakkainasetteluna oli, että Sayama halusi otella oikeasti. Tämä ei mennyt kauhean hyvin alas muille painijoille, sillä Maedan poppoo halusi pitää lajin perinteisen luonteen yllä näyttäen rajumpaa ja realistisempaa tyyliä. Sayama nähtiin vain opportunistina, joka halusi käyttää promootiota omien kokeilujensa laboratoriona, lisäillen sääntöjä mille mielelle sattui. Säännöstö kuumensi tunteita paljon.
Tämä ideologioiden taisto alkoi äityä vuoden 1985 puolella raskaaksi ja lopulta päätyi kehään. Syyskuussa 1985 Akira Maeda ja The Tiger ottelivat ottelun joka äityi erittäin nopeasti todelliseksi tappeluksi. Noin 18 minuuttisessa ottelussa Maeda ja Tiger läiskivät ja potkivat toisiaan todella brutaalisti. Tuomarin oli astuttava väliin ja molemmat miehet diskattiin. Sayama otti tämän jälkeen välittömästi lopputilin ja Maeda asetetiin jäähylle. Samana päivänä oli UWF:n johto tavannut New Japanin johdon kanssa potentiaalisesta yhteistyöstä, joka saattoi olla yksi välinkiristäjä. UWF:llä oli syynsä, miksi he ylipäätään New Japanin kanssa tekisivät yhteistyötä.
Alunperin promootion oli tarkoitus näkyä isolla tv-kanavalla maanlaajuisesti. Valitettavasti isojen tähtien puutteen myötä tv-diiliä ei toteutettu. Promootion porskuttaessa eteenpäin, puhetta esiintyi potentiaalisesta sopimuksesta. Tätä ei kuitenkaan saatu realisoitua, kuin vasta loppuvaiheessa. Tällöinkin se oli epäsäännöllinen osio makasiiniohjelmassa, joka näytti painia eri maista. TV Tokyo oli pieni kanava ja sen kattavuus oli pieni. Yleisöä ei löytynyt. Kaikenkukkuraksi UWF:n pääsponsorina toiminut yrityspomo murhattiin kostoksi junailemaansa petosvyyhtiä. Samainen petosvyyhti aiheutti myös UWF:lle sen pikkuruisen TV-diilin menetyksen.
Rahojen ollessa lopussa, päätähtien poissaollessa ja yleisön ollessa kadoksissa UWF pisti pillit pussiin Syyskuun 11. päivä 1985. Vain reilun vuoden kestänyt promootio oli jäänyt pieneen kulttimaineeseen, mutta ei ollut tarpeeksi tuottoisa. UWF:n johtoporras päätti suuremmalla höökillä järjestää painijoilleen tekemistä ja aloitti neuvottelut All Japanin ja New Japanin kanssa. All Japanin kanssa neuvottelut tyssäsivät alkuunsa. Riki Choshun invaasioporukka sekä UWF:stä aikaisemmin lähteneet painijat olivat täyttäneet AJPW:n rosterin. Baba olisi halunnut vain Maedan ja Takadan. Muut UWF:n painijat eivät olisi mahtuneet. Toiveet olivat New Japanin suuntaan, mutta sekään ei ollut helppoa. Lopulta NJPW suostui käyttämään kasvattejaan eli Maedaa, Takadaa, Yamazakia, Fujiwaraa ja Kidoa osana isompia suunnitelmia.
UWF ja New Japan
Joulukuussa 1985 Maeda ilmestyi NJPW:n kehään ja ilmoitti saapuneensa todistamaan UWF:n voiman. ”Halusin tulla todistamaan, että viimeisellä puolellatoistavuodella on ollut merkitystä”. UWF:n painijat laitettiin heti seuraavana vuonna isoon näytösturnaukseen, jonka voittaja pääsisi haastamaan itse ison kihon, Antonio Inokin. Turnauksen päällimmäiseksi nousi Yoshiaki Fujiwara, joka paikkasi loukkaantunutta Maedaa. Inoki teki selvää työtä Fujiwarasta ja tämän pohjalta Maeda nostettiin seuraavaksi haastajaksi.
Tästä seurasi New Japanille kultavuodet, kun UWF:n ja New Japanin taistelut olivat suurta primetimeviihdettä. Isoja eliminaatio-otteluita ja mestaruuksia vaihdeltiin puolin ja toisin. Maedan ja kumppaneiden läsnäolo ei kaikille maistunut. Huhtikuussa 1986 käytiin legendaarinen Akira Maedan koitos Andre the Giantia vastaan. Andre oli erittäin haluton ottelemaan, samalla kun hermostunut Maeda potki lujempaa. Inoki itse joutui kesken ottelun neuvottelemaan miesten kanssa, että fanit saisivat tyydyttävän lopputuloksen. Andrea ei kiinnostanut. Andre kuritti välillä Maedaa, välillä vaan halusi saada matsin loppumaan. Legendojen mukaan Andrea kismitti Maedan ylimielisyys ja halusi nuorelle tähdelle opettaa talon tavat.
Vaikka UWF:n jäsenistö tuotti hyviä otteluita ja katsojaluvut olivat korkeat, ei kuitenkaan miehistössä oltu tyytyväisiä menoon. Homma huipentui Kumamotolaisen majatalon tiloissa, kun humaltuneet painijat purkivat aggressioita toisiinsa samalla romuttaen majapaikan julkiset tilat. Meno alkoi äitymään pahemmaksi, kun Riki Choshu joukkoineen palasi New Japaniin. Molempia aseteltiin kilpakumppaneiksi, mutta välit huononivat viikko toisensa jälkeen. Marraskuussa 1987 Maedalla meni lopullisesti hermo ja hän potkaisi Choshua suoraan päähän. Potku tuli niin kovaa vauhtia, että Choshun silmäkuopan luusto murtui. Tämä ei ollut mitenkään osa ottelua ja Maedan arvaamattomuus kostui välittömästi. Mies hyllytettiin välittömästi. Maedalle tarjottiin mahdollisuutta palata hyllyltä, jos hän kävisi Meksikossa painimassa. Maeda ei tähän suostunut ja Helmikuussa 1988 Maeda irtisanottiin.
UWF - Toinen nousu
Siinä missä alkuperäinen UWF kamppaili saadakseen näkyvyyttä, oli toinen UWF jo valmiiksi tunnettu. UWF:n tähdet olivat olleet keskeinen osa New Japanin ohjelmistoa ja täten heille oli muodostunut suuri kannattajakunta. Uuden promootion aloittaminen oli paljon helpompaa. Maedan irtisanomisen jälkeen muut UWF:n vakionimet seurasivat perässä. Maedan ilmoitus uudesta promootiosta sai fanit villiksi. Ensimmäisen tapahtuman liput myytiin nopeasti loppuun vaikka kortilla oli vain 3 ottelua. Osasyynä voidaan pitää Weekly Pro-Wrestlingin kattavaa uutisointia koko promootion vaiheista. Seuraavassa kuussa Hokkaidossa pidetty tapahtuma sai sekin väen liikkeelle. Ympäri maata matkustaneet fanit ottivat omaa lomaa nähdäkseen tämän uuden superpromootion.
UWF oli poikkeuksellinen. Siinä missä NJPW ja AJPW kiersivät ympäri prefektuureja viikkokausia pitkillä kiertueillaan, UWF keskittyi yhteen showhun kuukaudessa. Painijat pysyivät huippukunnossa ja tarjosivat intensiivisempää toimintaa. Tapahtumapaikat vaihtelivat ja joka tapahtumaa varten luotiin uusia oheistuotteita. Tapahtumatuotantoon oltiin panostettu ja UWF toi lasersäteet ja savukoneet uudistamaan kaavoihin kangistuneen painimaailman presentaatiota.
Säännötkin oltiin saatu sovittua. Siinä missä ensimmäisellä kerralla säännöt vaihtelivat, oli nyt luotu kolmee yksinkertaita sääntöä:
-Kaikki ottelut ovat yksilöotteluita yhteen ratkaisusuoritukseen
-Voitto tapahtuu joko tyrmäyksellä tai luovutuksella. Selätyksiä ei ole
-Painijoilla oli viisi pistettä, jotka vähenivät jokaisesta uloslaskusta. Lisäksi kolme köysipakoa vähensi pisteitä yhdellä. Pisteiden loppuessa häviö tulkitaan tekniseksi tyrmäykseksi.
UWF:n vuosi 1988 oli menestyksekäs, mutta 1989 olisi promootion kiistaton johtovuosi. Vuoden alussa Yoshiaki Fujiwara lähti jälleen New Japanista ja saapui UWF:ään. Fujiwaralla oli tärkeä rooli New Japanissa nuoremman jäsenistön kouluttajana, jota hän tuli jatkamaan. Molemmissa inkarnaatioissa oli hyvä määrä oppilaita, joista muodostui itsestään isoja nimiä. Suurimmat nuoret tähdet piti kuitenkin poimia ulkopuolelta. Fujiwaran oppipojat, Masakatsu Funaki ja Minoru Suzuki jäivät hetkeksi vielä New Japaniin. Maaliskuussa Suzuki aneli pääsyä pois sopimuksestaan ja hänet irtisanottiin, antaen hänelle mahdollisuuden seurata Fujiwaraa UWF:ään. Masakatsu Funaki taasen oli ulkomaankomennuksella, kun Fujiwara otti häneen yhteyttä. Lontoossa oleillut Funaki päätyi hyppäämään UWF:ään, ollen tärkeä panostus tulevaisuuteen Suzukin kera.
UWF kasvatti toimintaansa huomattavasti ja vuoden 1989 loppupuolella UWF astui Tokyo Domeen. Yli 60000 fania pakkautui katsomaan, kun Maeda, Takada ja kumppanit asettautuivat kamppailulajien eri ammattilaisia vastaan. Tapahtuma, nimeltään U-COSMOS, oli suurtuotanto, sillä se lähetettiin elokuvateattereihin ympäri maata. Myöhäisiltaan oli myös saatu televisiolähetys, tarjoten suurelle yleisölle uudenlaista kamppailuviihdettä. Promootiolla meni hyvin. Kaikesta kiitos Megane Superille, isolle silmälasikauppaketjulle, jonka toimitusjohtaja oli suuri painifani. Kyseinen ketju antoi avokätisesti sponsorirahaa kasvavalle promootiolle.
Megane Super koitui myös kohtaloksi. U-COSMOS oli jättimenestys, joka näkyi selkeänä merkkinä Megane Superin johdolle. Painibisneksessä on rahaa ja edessä oli hyvä mahdollisuus lähteä luomaan uutta. Megane Super perusti Super World of Sport -promootionsa ja alkoi välittömästi rellestämään ympäri Japania, poimien isoja nimiä eri promootioita. Osana Megane Superin suunnitelmaa oli luoda yhteistyö UWF:än kanssa, jotta heillä olisi varmasti kovimmat nimet tarjolla. UWF:n painijat eivät tästä pitäneet ja kaikki johdon tapaamiset SWS:n kanssa tuomittiin lujaa. Kaikenkukkuraksi Maeda julisti toimitusjohtajan kavaltaneen rahaa UWF:ltä. Tämän syytöksen myötä Maeda laitettiin hyllylle viideksi kuukaudeksi. Toisen inkarnaation show huipentui pääottelun jälkeen painijoiden järjestämällä tempauksella erään tapahtuman lopuksi, johon oltiin kutsuttu loukkaantuneet ja hyllytetty Maeda. Painijat ilmoittivat pitävänsä yhtä vaikka mikä olisi, viitaten vahvasti takahuoneessa velloneeseen draamaan. Tämä tempaus ei miellyttänyt johtoa ja firma antoi kaikille painijoille potkut. UWF sulki ovensa välittömästi tämän jälkeen.
Pakka leviää
Johtoportaan ja painijoiden kärhämät hajottivat promootion, mutta painijoiden veljeyteen voi aina luottaa. Näin ajatteli Akira Maeda, kun hän kutsui kotiinsa kaikki potkut saaneet toverinsa. Maedan suunnitelmana oli perustaa uusi promootio, joka olisi UWF:än kolmas ja täydellisin inkarnaatio. Päätähtenä toki hän. Takadan leirissä olleet Yoji Anjo ja Shigeo Miyato halusivat Takadan kärkeen ja olivat muutenkin eri mieltä Maedan kanssa suunnasta. Fujiwara ehdotti, että he lyöttäytyisivät yhteen ja olisivat osa Megane Superin suurempaa kokonaisuutta. Näistä erimielisyyksistä ei päästy sovintoon illan aikana, joten Maeda totesi suunnitelmien haudutuksen olevan paikallaan. Kukin painija poistui omille tahoilleen. Toisistaan tietämättä, heillä kaikilla oli omat suunnitelmansa käynnissä.
Comments
Post a Comment