5 vuotta sitten sankarini menehtyi. Oli maaliskuun 4. Päivä vuonna 2016.
Vilpoisena alkukevään päivänä muistan avanneeni läppärini ja seuraamani painisivuston etusivulla luki suru-uutinen. Olin ehtinyt asua Japanissa jonkin aikaa ja miettinyt, josko pystyisin tapaamaan tämän nuoruuden idolini edes kerran. Ensimmäisen kerran mahdollisuus olisi ollut vuonna 2009, kun Dragon Gate järjesti Hayabusan kunniaksi tribuuttitapahtuman. Matka oli jo varattuna, mutta jouduin siirtämään sitä muutamalla kuukaudella akuutin terveydellisen kriisin takia. Vuonna 2016 ajattelin, että ehdin käymään jollain hänen baarikeikoistaan. Aikaa olisi vielä tavata.
On kovin hankala lähteä purkamaan tuntoja 5 vuoden jälkeen, mitä hän merkitsi minulle. Eiji Ezaki, tunnetummin Hayabusa, oli yksi 90-luvun näyttävimpiä ja hurjapäisimpiä painijoita. Painija, joka uhmasi omia rajojaan ja laittoi kehonsa likoon joka ilta. Mies joka kantoi horjuvaa promootiota harteillaan aina sen loppumetreille saakka. Mies joka itkien toivoi fanien rukoilevan firmansa puolesta, maatessaan kehässä viimeistä kertaa elämässään loukkaantuneena.
Kaikki alkoi itsellä 2000-luvun alussa. Smackdown ja Raw olivat muodostuneet keskeiseksi osaksi omaa viikkorutiinia. Painitapahtumien uusimmat käänteet olivat kova puhenaihe koulussa. KurtAnglet ja RobVanDamit olivat monen vertaiseni suosikkeja. Itselleni muodostui hyvin nopeasti toinen mielipide. Kiitos kotiimme saadun laajakaistan, internetin hämyiset videoarkistot aukenivat. Tätä kautta löysin oman suosikkini. Ylpeästi ilmoitin lempipainijani olevan Hayabusa. Hipster jo nuoresta asti.
Useampi japanilainen ystäväni oli reagoinut uutiseen suurella surulla. Hayabusa oli ollut japanipainin vastakulttuuri-ikoni Onitan, Funkin ja Tazin tapaan. Esiintymiset All Japanissa olivat tehneet hänestä arvostetun painijan perinteisemmän painin fanien keskuudessa. Vastavuoroisesti kamppailut FMWssä tekivät hänestä indyjen hardcorefanien esitaistelijan. Päivän edetessä syötteet täyttyivät eri muistoista ja videolinkeistä. Tribuutteja satoi puolin ja toisin. Surun hetkellä me kaikki muistimme ja kunnioitimme.
Hayabusa oli ensimmäinen japanilainen painija jota fanitin todenteolla. Hänen otteluidensa kautta tutustuin japanin painipiireihin. Kaninkolo on syventynyt päivä päivältä tähän päivään saakka. Japanin painipiirien löytö johti suurempaan kiinnostukseen kyseistä maata kohtaan ja aloinkin kuluttamaan muutakin japanilaista mediaa entistä enemmän. Kielen opiskelu alkoi, koska halusin ymmärtää mitä itkevä kansansankari julisti yleisölleen. Eiji oli se henkilö, joka osoitti minut tielle jota kuljen.
Viikkoa myöhemmin oli suurin shokki mennyt ohi ja Hayabusan tarinan päätöksen seikat tulleet julki. Miehen poismeno oli surullinen päätös tarinalle, jonka jatkoa aivan jokainen olisi toivonut. Muistan seisseeni kirjakaupan lehtihyllyn edessä vakavana. Edessäni oli Weekly Pro-Wrestlingin muistonumero, joka oli omistettu tulilinnulle. Tällöin tajusin, millaiselle matkalle olin päätynyt tämän poisnukkuneen sankarin johdattelemana. Kyynel valui silmäkulmasta.
Hayabusa ei ollut täydellinen painija. Hayabusa ei myöskään ollut turvallinen painija. Useat loukkaantumiset ja henkilökohtaiset menetykset olivat uran aikana kasaantuneet miehen tielle. Hän jatkoi joka päivä eteenpäin, oli tilanne kuinka huono. Fanit ja muut painijat olivat riippuvaisia hänestä. FMW oli riippuvainen Hayabusasta. Hän kantoi tämän taakan vaikkei hänen ehkä olisi tarvinnut. Kaikki jotta muut painijat pysyisivät työllistettyinä ja fanit näkisivät parhaan shown.
Vuonna 2021 tulilinnun henki elää yhä. Useat miehen nimikkoliikkeet näkyvät kansainvälisissä TV-kehissä. Painifirmojen kärjessä esiintyy painijoita, jotka inspiroituivat japanin lentävästä sankarista. Muita kaltaisiani, jotka muistelevat tätä hurjapäätä kaiholla ja kunnioituksella. Me kaikki muistamme. Tulilintu elää ikuisesti.
Comments
Post a Comment